17. Tutto bene

Tuhat kilometriä voi olla ihmissuhteelle liikaa, vaikka takana olisi yli kaksi vuotta etäsuhdetta. Joskus suurempi välimatka tuo pinnalle kaikki ongelmat joiden yli ei vaan pääse.

Kuluneet kaksi viikkoa ovat menneet vähän alakuloisissa merkeissä. Tai ei niinkään, mutta vähintäänkin voimattomissa. Mun unissa on jatkuen vaeltanut menneisyyden ihmisiä ja oon herätessäni ollut väsyneempi kuin nukkumaan mennessä. Väsyneenä mä murehdin ja stressaan turhista asioista.

Oon alkanut kävellä joka paikkaan, osasyy on siinä että mun bussit on jostain syystä päättäneet lopettaa ajamisen eikä kukaan tiedä miksi tai kuinka pitkäksi aikaa. Kävelen iltamyöhäisin tuulettaakseni ajatuksiani ja saadakseni itseni nukkumaan. Kävelen myös päivisin, vaikka se on ihan helvettiä auringon porottaessa +35 asteen voimalla.

Tämä kuumuus on välillä ihan perseestä. Mä en tule ikinä valittamaan Suomen ”helteistä”, huutaisin täällä hallelujaa jos kerrankin olisi +26 astetta viileää. Otan illoista kaiken irti kävelemällä lenkkejä ympäri ämpäri ja oon iloinen sanoessani että kävely ja iltojen viileä ilma ovat saaneet mut piristymään valtavasti.

Lisäksi mulla on jotain mitä odottaa, nimittäin tulevan viikonlopun juhliminen, elokuun reissu (vieläkin kuumempaan) etelään ja vanhempien vierailu syyskuussa. Aika menee järkyttävän nopeasti, vajaa kaksi kuukautta niin mä olen ollut täällä jo puoli vuotta.

Oon edelleen tosi tyytyväinen arkeeni ja perheeseen, vaikka mun nettiyhteyden eteen ei kukaan tee oikeen mitään. Mua kiitellään nykyään tosi paljon, sillä kaikki lapset on oppineet mun kanssa entistä nopeammin englantia. Vanhempi lapsi puhui ennen mielummin italiaa äitinsä kanssa ja vaihtoi kielen heti italiaksi mahdollisuuden tullen, mutta nykyään puhuu englantia aina nukkumaanmenoon asti, kaikki kiittelee mua hyvästä työstä ja nopeimmasta kehityksestä mitä he ovat ikinä nähneet. Oon onnellinen, tutto bene. 

 + I have been more tired than usual. My relationship ended, I've had restless dreams for the past two weeks and these two things have made me stress and worry more than I should.  

Next week I'm heading to Milan with two other au pair girls, again Americans, then I'll settle to wait for the end of August and my trip to Naples, Pompeii and Amalfi. I'm also really excited because it's less than two months remaining until my parents come! I can't believe that in two months I can say I've been here for half a year. Time flies. 

I'm also really happy because the kids have learned English better than ever before and the family keeps thanking me all the time. The older child wants to speak English all the time, in the beginning he always preferred Italian with his mother but now he speaks English until he goes to bed. Also the younger one seems to learn words faster than before and has started to form phrases! I'm so happy about that. 

16. Birthday party & Milan Nightlife

Perjantaina iltapäivällä tulin kotiin kirjastosta. Lapset olivat koko päivän olleet isovanhempien luona, eli käytännössä ”mun” puutarhassa, joten mun ei tarvinnut lähteä erikseen töihin hostperheen luo. Päästessäni asuntooni avasin keittiöni ikkunan ja vanhempi poika leikki ikkunan alla. Hän sanoi mulle, että tänään on mun syntymäpäivä! Luulin hänen leikkivän ja menin juttuun mukaan, mutta kun hän sanoi äitinsä olevan hakemassa kakkua, mietin onko kyseessä ne mulle luvatut synttärijuhlat – yllätysjuhlat!

Pojat tuli sattumalta mun asuntoon ja leikittiin sisällä vajaa tunti. Mietin, miksei kukaan tule hakemaan mua sisältä, sillä normaalisti perhe on hyvin tarkkana siitä että hyvällä ilmalla ollaan ulkona. Tunnin päästä mun ovikello soi ja näin oven verhon läpi kaksi tyttöä. Luulin että kyseessä on kaupustelevat nuoret ja mietin miten he ovat päässeet portista sisälle ja miksi he suuntaavat mun ovelle, päärakennushan on aivan vastapäätä. Kun avasin oven, mun ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen ja olin täysin sanaton! Oven takana seisoi mun kaksi läheisintä aupparityttöä! Siinä sekunnin murto-osassa mietin että miten ihmeessä he ovat päässeet tänne, oonko mä unohtaneet jonkun tapaamisen ja miten mä en oo kuullut heidän tulemistaan tänne ja onko mun kännykkä ollut  poissa päältä!

Vaikka itse juhlat ei tulleet vanhemman pojan ansiosta niinkään yllätyksenä, silti koko tapahtuma oli täysi yllätys! Luulin, että vain ydinperhe olisi paikalla. Aupparityttöjen saapuminen ja se, että perhe oli onnistunut valmistamaan niin paljon vegaanijuttuja oli tosi ihana yllätys. Koska leikin poikien kanssa sisällä, en ollut kuullut enkä nähnyt autojen saapumista tai juhlapöydän valmisteluja pihalla. Kaikki oli niin iloisia siitä, että sattumalta juuri sinä päivänä pojat halusi sisälle mun kanssa leikkimään. Kolme tuntia kaikki istuttiin ulkona, juotiin viiniä, syötiin hyvin ja naurettiin itsemme kipeiksi. Ehdin onneksi ottaa mun kakusta kuvan ennen kuin vanhin poika pisteli iloisesti suklaakirjaimet poskeensa. Oli aivan ihana ilta! 

Seuraavana päivänä lähdin amerikkalaisen aupparitytön kanssa Milanoon, aikeena lähteä katsastamaan yöelämää. Kirjauduttiin hostelliin ja liityttiin muiden mukaan hostellin yksivuotisjuhliin. Kun kysyttiin respasta erään klubin aukioloaikaa, meille kerrottiin sen olevan kiinni. Saatiin kuitenkin hyviä uutisia, sillä yksi Milanon suurimmista klubeista näkyi järjestävän suuren tapahtuman Papaya Beach Clubilla. Ei kun taksi alle ja sinne. Yhdeltätoista päästiin sisälle, ilmaiseksi. Juomat oli aivan naurettavan kalliita, joten niillä korreloitiin aika tehokkaasti sisäänpääsymaksua. 

Oli tosi hullu ja mahtava yö, ihmisiä oli ihan törkeästi ja saatiin kokea kuinka intensiivistä on italialainen yöelämä. Saavuttiin takaisin hostellille puoli kuudelta aamulla. Meillä oli ylä- ja alasänky ja hetken aikaa siinä huojuttuamme päätettiin, ettei kumpikaan selviä hengissä jos yrittää siinä olotilassa kiivetä yläsänkyyn. Seuraavana aamuna herättiin huoneen luovutusaikaan, lähdettiin vegaaniravintolaan ja tehtiin isoin virhe tilaamalla neljän ruokalajin ateria. Istuttiin ravintolassa yli kaksi tuntia kun yritettiin saada sitä ruokaa alas. Lisäksi mun edellispäivän silmän "ärsytys" oli yltynyt täydelliseksi silmätulehdukseksi ja näytti kuin mua olisi potkaistu silmään.  Otetaan uusiksi viikon päästä, mukana toinen amerikkalainen. Sitten mä kyllä pidän tauon ja säästän rahani matkusteluun. Kulunut viikko on mennyt ihan kohtalaisessa tunteiden vuoristoradassa, siitä voisin kirjoitella myöhemmin. 

15. Concert & Como Lake

Mun on pakko ottaa kylmiä kylpyjä. Ja käydä suihkussa kolme kertaa päivässä. Tämä kuumuus on ihan mahdotonta, jo aamulla yhdeksältä on +35 astetta lämmintä ja ihmiset täällä nauraa ja toteaa, että odotas vaan elokuuta. Voi herranjumala. Netti on ollut taas poissa pelistä, mutta onneksi poikaystävä lähetti muistitikulla Game of Thronesin ja Downton Abbeyn viimeisemmät kaudet. Etenen silti naurettavan hitaasti aina katsoessani sarjoja tai leffoja, en vaan pysty istumaan alas ja katsomaan kokonaista jaksoa kerrallaan. Mun on aina tehtävä jotain samalla kun katson – joko meikkaan tai teen ruokaa ja niin edelleen. Lisäksi kaikki jää vähän katsomatta, kun mä ihan innosta soikeena luen vähintään yhden kirjan viikossa.

Hostmaman sisko, isä ja sedät laulaa kuorossa. Oon halunnut kauan mennä kuuntelemaan niiden laulua, enkä pettynyt kyllä yhtään! Lauantaina suunnattiin lähikylään, jossa pidettiin konsertti varmasti maailman pienimmässä kirkossa. Siskon ääni oli niin upea, että melkein aloin vollottaa.

Oon myös odottanut kauan, että pääsisin lautalla Comojärvelle. To Do – Listalla on ollut kauan katsoa lautan aikatauluja Leccosta Bellagioon, mutta aina on tullut joku muu reissu päälle. Sunnuntaina kuitenkin toinen auppari pyysi mua liittymään seuraan. Ensin junalla vähän matkan päähän kauniiseen pikkukylä Varennaan ja Varennasta lautta paikkaan, jonka nimeä en millään muista. Oli tosi upea lauttareissu, sillä Comojärven maisemat on ainutlaatuiset. Lautalta päästyämme mentiin kauniiseen Villaan ja tutkittiin sen sisätiloja ja valtavaa puutarhaa hirveässä kuumuudessa. Olisin varmaan kuollut, ellen olisi juonut lähemmäs viisi litraa vettä koko reissun aikana.

Otettiin taas lautta ja suunnattiin Lennoon. Lennossa on suuri Villa, jossa on kuvattu kohtauksia Casino Royaleen. Myös Star Warsin Anakinin ja Padme Amidalan häät on kuvattu kyseisellä Villalla. Oli aivan häkellyttävän upea paikka.

Seuraavana viikonloppuna lähden toisen au pairin kanssa katsastamaan Milanon yöelämää, mutta sitä seuraavat viisi viikonloppua oon menemättä minnekään. Säästän kaikki palkkarahani, sillä elokuun lopussa odottaa noin viikon reissu Napolin, Pompeijin ja Amalfirannikon suuntaan (joten älkää sukulaiset ihmetelkö jossette saa hetkeen kirjeitä tai kortteja, mulla ei ole rahaa). Saa nähdä miten onnistun keksimään tekemistä minibudjetilla miltei kuukaudeksi, mutta eiköhän se luonnistu.

+ I had been waiting to get into a concert of a choir, where sings the hostmom’s sister, father and uncles. The church where the concert was held was probably the smallest on earth, but the event and the voice of the sister was so beautiful I nearly cried. On Sunday I went on a ferry ride across the Como Lake, visiting two villas. The other Villa was seen in Casino Royale and also in the wedding scene of Anakin & Padme Amidala of Star Wars. It was beautiful! Next weekend I’m heading to Milan with another au pair to see Milan’s nightlife, but after that for five weeks, I’m not going anywhere. I need to save every single paycheck, because at the end of August, I’m travelling to Naples, Pompei and Amalfi coast!

14. Genova

Voisinpa sanoa, että Genova oli ihana ja vei sydämeni ja niin edelleen. Odotin Genovalta paljon, sillä kaikki siitä näkemäni kuvat on upeita; vanha satamakaupunki meren rannalla. Mutta korkeuksista otetut kuvat ei tietenkään välitä katujen tunnelmaa. Saati sitä hajua, joka tuntui leijuvan Genovan kaduilla minne ikinä menikään. Kaupunki oli likainen, miehet huutelivat perään enemmän törkeyksiä mitä missään muualla ja aloin jo epäillä, että asukkaat heittävät keskiaikaisesti jätöksensä ikkunasta ulos, sillä koko kaupunki haisi suoraansanottuna kuselta.

Olin silti supertyytyväinen Genovan kulttuuritarjontaan. Vierailin Palazzo Realessa, useassa kirkossa, satamassa sijaitsevassa "biosfääripallossa", Palazzo Dugalessa ja siellä pidettävässä Alfons Muchan taidenäyttelyssä ja sattumalta eteen tulleessa Body Worlds -näyttelyssä, johon olin halunnut jo kauan. Body Worlds vieraili myös Suomessa vuosi tai pari sitten ja harmitti ihan suunnattomasti, etten päässyt sinne silloin. Body Worlds on näyttely ihmisen elintoiminnoista ja kaikki näyttelyn ihmisosat ovat aitoja. Lihaksista ruuansulatuselimistöön ja kolmekymmenviikkoiseen sikiöön. Kuvia ei paikassa saanut ottaa.

Mulle on tullut täällä aivan suunnaton tatuointikuume. Kun otin kaksi ensimmäistä tatuointiani, mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista tatuointikuumetta, mä vaan simppelisti halusin ja otin ne. Täällä mä palan halusta tatuoida ihooni jotain isoa, esimerkiksi koko käden kattava Sleeve -tatuointi olisi aivan ihana, mutta tiedän jo valmiiksi, etten varmaan ikinä tule sellaista ottamaan. Jos kuitenkin ottaisin, se olisi täynnä Muchan taideteoksia. "Dance" ja "Ruby" on ehkä vangitsevimpia maalauksia, mitä olen ikinä nähnyt. Kuulostaa vähän hifistelyltä, mutta totta.

Takaisintulomatkalla hyppäsin tuntia aikaisempaan junaan ja jännitin, pääsenkö omalla lipullani edes kyseisen junan kyytiin. Kukaan ei kuitenkaan lippuja kysynyt ja ehdin Milanoon juuri varttia ennen kuin aseman kirjakauppa sulkeutui! Ehdin ostaa kolme kirjaa, Charles Dickensin "Hard Times", Bram Stokerin "Dracula" ja yhden mun suurista lemppareista, Johanna Spyrin "Heidi". Olin tosi tyytyväinen vaikka missasinkin aikaisemman junan Leccoon ja olin kotona vasta puoli yhdeltä yöllä. Heräsin jo neljältä aamulla ehtiäkseni junaan, joten päivä oli kaksikymmentä kaksi tuntia yhtä säntäilyä. 

Tässä vielä mun lempparimaalaukset Muchalta, jotka jo mainitsinkin. Moni ei tiedä, että on varmasti nähnyt Muchan taideteoksia ympäriinsä. Mucha teki maalauksia tilaustöinä useille tuotemerkeille, aina kahvin ja keksien mainostuksesta suurien elokuvien julisteisiin. Muchan työt kunnioittaa tyyliä Art Noveau, jossa naiset kuvataan itsenäisinä, viettelevän seksuaalisina, skandaalisina ja jopa uhkaavina. Miten siitä ei voisi pitää?

+ I had such high hopes for Genova, but it ended up being dirty and smelt like piss. Though I was really satisfied with everything cultural it had to offer. I went to Palazzo Reale, Biosphere ball, many churches, art exhibition of Alfons Mucha and highly valued and notorious Body World - exhibition with real organs and well, everything from human body. I fell in love with Mucha's paintings and realized that if I would ever make my sleeve tattoo dream real, it would be with Mucha's paintings of independent and powerful women. When I got back, I was really happy I made it to the Milano Centrale's bookshop. After Buying three books, I didn't even mind that I missed earlier train to Lecco and ended up being hope half past twelve. Because I had already been up at four in the morning, I had been awake for 22 hours and needless to say, I fell asleep almost immediately after well-needed shower.