Muiden aupparien tapaaminen on vaikeampaa kuin voisi luulla. Kaikilla on erilaiset työajat, vapaapäivät eri aikaan tai aikataulu voi olla ennalta arvaamaton. Juttelen noin kymmenelle au pairille jotka asuu lähialueilla, mutta oon onnistunut tapaamaan vasta kaksi (onneksi kuitenkin useampaan kertaan). Perjantaina mulla oli toisen aupparin kanssa vapaata samaan aikaan. Viinilasin äärellä päätettiin, että lähdetään sunnuntaina Torinoon. Hänellä on Italiassa aikaa jäljellä vain kaksitoista viikkoa, joten hän haluaa ottaa jokaviikkoisesta sunnuntain vapaapäivästään kaiken irti matkustelemalla. Niinpä me hypättiin sunnuntaiaamuna junaan kohti Torinoa.
Ostettiin Torino-kortit, joilla pääsee ilmaiseksi kolmeen museoon. Useista käymisenarvoisista kohteista valittiin automuseo, Egyptimuseo Egizio ja Mole Antonellianan torni, jossa sijaitsee elokuvamuseo. Matkalla automuseoon päädyttiin sattumalta kirjamessuille. Kävi ilmi, että ollaan molemmat intohimoisia lukutoukkia, joten olihan sinne pakko päästä! Kirjatapahtuma oli pystytetty aivan valtavaan halliin ja oli toisaalta tuuri, ettei englanninkielisiä kirjoja ollut paljoa. Jos niitä olisi ollut enemmän, meidän päivä olisi varmasti kulunut kokonaan messuilla kirjojen perässä juosten ja kaikki rahat tuhlaten. Onnistuin pitämään itseni aisoissa ja ostin messuilta tasan yhden kirjan, 12 Years A Slave.
Kirjamessuilta suunnattiin automuseoon, vaikkei autot ole oikeastaan yhtään mun juttu. Lapsena tuli vietettyä paljon isän kanssa aikaa amerikanrautojen kokoontumisissa ja autoletkoissa istuen, joten vuosien saatossa kaikki hienoimmatkin autot on menettäneet kiiltonsa mun silmissä. Automuseo oli kuitenkin yllättävän laaja ja visuaalisesti kaunis, joten en valita kyllä yhtään. Paitsi ehkä sen verran, että jäi harmittamaan, kun museossa ei ollut jäljennöstä James Deanin Little Bastardista. Torinon Egyptin historiallinen museo Egizio on yksi maailman laajimmista. Rakastan historiaa ja egyptologiaa. Oon kuitenkin nähnyt vastaavat museot jo Lontoossa ja Tukholmassa. Mun pitäisi laittaa tuollaiseen museoon hirmuisesti aikaa, koska samanlaiset näyttelyt jo nähneenä haluaisin vain lukea jokaisen tekstin mitä esineistä kerrotaan.
Seuraavaksi meidän piti mennä Mole Antonellianan torniin, mutta Torinon tunnusmerkkinä oleva rakennus vetää tietysti hirveästi ihmisiä. Jonot oli aivan valtavat ja päätettiin heti, ettei jäädä jonottamaan useaksi tunniksi. Etenkään, kun meillä ei siinä vaiheessa ollut useaa tuntia jäljellä. Päädyttiin tutkimaan pöytiä, joita ihmiset olivat pystyttäneet katujen varsille myydäkseen kirjojaan. Aivan upeita, jopa satavuotiaita kirjoja myytiin naurettavan halvalla. Vaikka en vielä italiaa kunnolla luekaan, oli pakko ostaa yksi satavuotias kaunotar saadessani sen eurolla.
Päivä oli mukava vaikkakin kiireinen. Yhden päivän matkustamisessa on se vika, että aikaa jää tosi vähän. Matkustellessa tykkään enemmän vain kierrellä ja nähdä kaupunki "kulissien takana". Haluan olla osa kaupunkia, en vain nähdä asioita mitkä ei kerro itse kaupungista mitään. Haluan aina kokea aidon tunnelman mitä kaupungilla on tarjota, enkä mä löydä sitä tunnetta turistimassasta. En tykkää tuntea itseäni turistiksi. Joka tapauksessa oli ihanaa lähteä reissuun, nyt ei ole enää kynnystä hypätä junaan kohti toista kaupunkia. Seuraavana viikonloppuna olisi vihdoin tarkoitus lähteä Milanoon, onhan se vain vajaa tunnin junamatkan päässä. Saa nähdä minne päädyn tulevina viikonloppuina!
+ Finally I
experienced the first travel inside Italy. I headed to Turin with another au
pair –girl! We bought Turin –cards and with them we were able to go in three
museums. First time in my life I had no plans made, I had no idea what to
expect from Turin or what to do in there, but I was happy that the other girl
was really good with her plans. We went to Turin book affair (by pure
accident), car museum and Egyptology museum.
We were also supposed to go in Mole Antonelliana’s
tower, but the lines were so long we decided to skip it. I fell in love with
people selling books as old as time on Turin’s streets, with such cheap prices!
Even though I’m not really good with reading Italian, I had to buy one
beautiful book. It was hundred years old and cost only one euro!
The day was nice and busy, but I think I am more into
traveling when I can just walk around and see the city “behind the scenes.” I
want to be part of the city, see and talk to the real people and not to be part
of the never ending tourist mass. But still it was really nice to finally get
on the train and travel, now I can’t wait where I’ll end up in the weekends
ahead!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti