On merkityksetöntä kuinka paljon seuraat karttaa Venetsiassa, eksyt joka tapauksessa. En täysin uskonut tätä neuvoa, joka oli kirjoitettu miltei joka nettisivulle. Karttaa mulla ei kyllä ollutkaan. Aina ennen matkaa katson google mapsia ja suunnittelen itselleni reitin. Se on toiminut joka ikisessä paikassa, mutta Venetsiassa.. nope. Myös turisteja avittavat kyltit oli hyödyttömiä. Oli vain mentävä sinne, missä näki ihmisiä ja sormet ristissä toivoa, että seuraavan kulman takana olisi paikka jonka yrittää löytää. Aivan uskomattoman sokkeloinen kaupunki, mutta myös kaunis ja aivan ainutlaatuinen.
Joka paikassa myytiin (sekä kaduilla että omissa pikkuliikkeissään) naamioita ja teatteritavaraa, kunnioittaen Venetsian pitkää historiaa oopperan ja teatterin saralla. Gondolikuskeja tuli vastaan joka kulmalla, pukeutuneina raitapaitoihinsa ja hattuihinsa. Puolen tunnin gondolikyyti maksaa satasen, mutta yllättävän moni näkyi maksaneen sen naurettavan hinnan. Mulla ei ollut mielessä maksaa muusta kuin Palazzo Dugalesta, jonka sisäänpääsymaksu oli (sekin naurettava) kaksikymppiä. Venezia on tosi kallis kaupunki sekä ruuan, sisäänpääsymaksujen ja kuljetusten kanssa. Ainoastaan vesipullo näkyi olevan samaa hintaluokkaa kuin muualla.
Päivän puolessavälissä pysähdyin varjoon Grande Canalen rannalle ja halusin todella löytää Palazzo Dugalen ja sen vieressä olevan piazzan. Mulla ei ollut tasan mitään käsitystä missäpäin Venetsiaa olin. Näin ikäiseni tytön pitelevän karttaa ja kysyin, puhuuko hän englantia. Päädyttiin kävelemään yhtä matkaa San Marcon Piazzalle ja juteltiin meidän kokemuksista Italiassa. Hän oli australialainen ja opiskeli Briteissä. On hassua tutustua joka matkalla uuteen ihmiseen, se tuntuu täysin luonnolliselta ja harvoin kumpikaan huomaa edes kertoa omaa nimeään. Hän antoi mulle karttansa ja lähdettiin eri suuntiin, kun löydettiin Palazzo Dugale.
Palatsi oli valtava ja kultamaalissa ei ollut säästelty. Oon huomannut alkavani rakastaa taidetta. En ymmärrä siitä mitään, mutta oon alkanut etsiä kaupungeista historiallisia paikkoja, jotka samalla toimisivat taidemuseoina. Palazzo Dugalen jokaisessa huoneessa seinät oli maalattu sekä taideteoksilla että kullalla. Italiassa joka puolella näkee kuvia Neitsyt Mariasta ja lapsesta. Palazzo Dugalessa näin kyllä rumimman version ikinä siitä maalauksesta.
Palatsin jälkeen kiertelin ja kuvailin, kunnes päätin että on aika lähteä kohti asemaa. Suunnittelin kartan avulla reitin. Mutta kuten epäilinkin, jouduin harhaan useita kertoja ja parinkymmenen minuutin reissuun meni yli tunti. Kun vihdoin löysin aseman, päätin käydä lähellä sijaitsevassa Santa Lucian kirkossa. Santa Lucia oli nainen, joka omistautui kristinuskolle ja päätti pysyä naimattomana. Erään tarinan mukaan hän kaivoi silmät päästään, kun eräs nuorukainen rakastui hänen silmiinsä ja halusi tämän kanssa naimisiin. Lucian (ainakin väitetyt) jäännökset makasivat kirkossa lasikuvun alla ja sain otettua kuvan muumioituneista varpaista. En päässyt Venetsiassa moniin kirkkoihin, sillä jostain syystä ne olivat kiinni. Venetsian pääkirkkoon vaadittiin (taaskin naurettava) pääsymaksu ja jono kattoi koko aukion, joten ei kiitos. Myös kuvaaminen oli joka kirkossa kielletty. Plääh.
Eilen vielä ajattelin, etten menisi tällä viikolla enää minnekään, mutta miksen? Huomenna menen Genovaan! Ja voisinhan hyödyntää vielä koko viikonlopunkin..
+ I spent my free Wednesday in Venice! Nevertheless do you look at the map or not, you will get lost in there. Only thing I could do was to follow the masses and wish that around the next corner would be the place I'm looking for. Every place was filled with the Gondola boys with their striped shirts, asking ridiculous 100 euro price for 30 minutes of Gondola ride. I met an Australian girl! We talked and walked and together we found Piazza San Marco. I went to Palazzo Dugale (ridiculous price again) and it was filled with beautiful paintings and gold paint from the ground to the ceiling. I had wonderful time and tomorrow I'm heading to Genova!
