Perjantaina iltapäivällä tulin kotiin kirjastosta. Lapset olivat koko päivän olleet isovanhempien luona, eli käytännössä ”mun” puutarhassa, joten mun ei tarvinnut lähteä erikseen töihin hostperheen luo. Päästessäni asuntooni avasin keittiöni ikkunan ja vanhempi poika leikki ikkunan alla. Hän sanoi mulle, että tänään on mun syntymäpäivä! Luulin hänen leikkivän ja menin juttuun mukaan, mutta kun hän sanoi äitinsä olevan hakemassa kakkua, mietin onko kyseessä ne mulle luvatut synttärijuhlat – yllätysjuhlat!
Pojat tuli sattumalta mun asuntoon ja leikittiin sisällä vajaa tunti. Mietin, miksei kukaan tule hakemaan mua sisältä, sillä normaalisti perhe on hyvin tarkkana siitä että hyvällä ilmalla ollaan ulkona. Tunnin päästä mun ovikello soi ja näin oven verhon läpi kaksi tyttöä. Luulin että kyseessä on kaupustelevat nuoret ja mietin miten he ovat päässeet portista sisälle ja miksi he suuntaavat mun ovelle, päärakennushan on aivan vastapäätä. Kun avasin oven, mun ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen ja olin täysin sanaton! Oven takana seisoi mun kaksi läheisintä aupparityttöä! Siinä sekunnin murto-osassa mietin että miten ihmeessä he ovat päässeet tänne, oonko mä unohtaneet jonkun tapaamisen ja miten mä en oo kuullut heidän tulemistaan tänne ja onko mun kännykkä ollut poissa päältä!
Vaikka itse juhlat ei tulleet vanhemman pojan ansiosta niinkään yllätyksenä, silti koko tapahtuma oli täysi yllätys! Luulin, että vain ydinperhe olisi paikalla. Aupparityttöjen saapuminen ja se, että perhe oli onnistunut valmistamaan niin paljon vegaanijuttuja oli tosi ihana yllätys. Koska leikin poikien kanssa sisällä, en ollut kuullut enkä nähnyt autojen saapumista tai juhlapöydän valmisteluja pihalla. Kaikki oli niin iloisia siitä, että sattumalta juuri sinä päivänä pojat halusi sisälle mun kanssa leikkimään. Kolme tuntia kaikki istuttiin ulkona, juotiin viiniä, syötiin hyvin ja naurettiin itsemme kipeiksi. Ehdin onneksi ottaa mun kakusta kuvan ennen kuin vanhin poika pisteli iloisesti suklaakirjaimet poskeensa. Oli aivan ihana ilta!
Seuraavana päivänä lähdin amerikkalaisen aupparitytön kanssa Milanoon, aikeena lähteä katsastamaan yöelämää. Kirjauduttiin hostelliin ja liityttiin muiden mukaan hostellin yksivuotisjuhliin. Kun kysyttiin respasta erään klubin aukioloaikaa, meille kerrottiin sen olevan kiinni. Saatiin kuitenkin hyviä uutisia, sillä yksi Milanon suurimmista klubeista näkyi järjestävän suuren tapahtuman Papaya Beach Clubilla. Ei kun taksi alle ja sinne. Yhdeltätoista päästiin sisälle, ilmaiseksi. Juomat oli aivan naurettavan kalliita, joten niillä korreloitiin aika tehokkaasti sisäänpääsymaksua.
Oli tosi hullu ja mahtava yö, ihmisiä oli ihan törkeästi ja saatiin kokea kuinka intensiivistä on italialainen yöelämä. Saavuttiin takaisin hostellille puoli kuudelta aamulla. Meillä oli ylä- ja alasänky ja hetken aikaa siinä huojuttuamme päätettiin, ettei kumpikaan selviä hengissä jos yrittää siinä olotilassa kiivetä yläsänkyyn. Seuraavana aamuna herättiin huoneen luovutusaikaan, lähdettiin vegaaniravintolaan ja tehtiin isoin virhe tilaamalla neljän ruokalajin ateria. Istuttiin ravintolassa yli kaksi tuntia kun yritettiin saada sitä ruokaa alas. Lisäksi mun edellispäivän silmän "ärsytys" oli yltynyt täydelliseksi silmätulehdukseksi ja näytti kuin mua olisi potkaistu silmään. Otetaan uusiksi viikon päästä, mukana toinen amerikkalainen. Sitten mä kyllä pidän tauon ja säästän rahani matkusteluun. Kulunut viikko on mennyt ihan kohtalaisessa tunteiden vuoristoradassa, siitä voisin kirjoitella myöhemmin.
Oli tosi hullu ja mahtava yö, ihmisiä oli ihan törkeästi ja saatiin kokea kuinka intensiivistä on italialainen yöelämä. Saavuttiin takaisin hostellille puoli kuudelta aamulla. Meillä oli ylä- ja alasänky ja hetken aikaa siinä huojuttuamme päätettiin, ettei kumpikaan selviä hengissä jos yrittää siinä olotilassa kiivetä yläsänkyyn. Seuraavana aamuna herättiin huoneen luovutusaikaan, lähdettiin vegaaniravintolaan ja tehtiin isoin virhe tilaamalla neljän ruokalajin ateria. Istuttiin ravintolassa yli kaksi tuntia kun yritettiin saada sitä ruokaa alas. Lisäksi mun edellispäivän silmän "ärsytys" oli yltynyt täydelliseksi silmätulehdukseksi ja näytti kuin mua olisi potkaistu silmään. Otetaan uusiksi viikon päästä, mukana toinen amerikkalainen. Sitten mä kyllä pidän tauon ja säästän rahani matkusteluun. Kulunut viikko on mennyt ihan kohtalaisessa tunteiden vuoristoradassa, siitä voisin kirjoitella myöhemmin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti