Tuhat kilometriä voi olla ihmissuhteelle liikaa, vaikka takana olisi yli kaksi vuotta etäsuhdetta. Joskus suurempi välimatka tuo pinnalle kaikki ongelmat joiden yli ei vaan pääse.
Kuluneet kaksi viikkoa ovat menneet vähän alakuloisissa merkeissä. Tai ei niinkään, mutta vähintäänkin voimattomissa. Mun unissa on jatkuen vaeltanut menneisyyden ihmisiä ja oon herätessäni ollut väsyneempi kuin nukkumaan mennessä. Väsyneenä mä murehdin ja stressaan turhista asioista.
Oon alkanut kävellä joka paikkaan, osasyy on siinä että mun bussit on jostain syystä päättäneet lopettaa ajamisen eikä kukaan tiedä miksi tai kuinka pitkäksi aikaa. Kävelen iltamyöhäisin tuulettaakseni ajatuksiani ja saadakseni itseni nukkumaan. Kävelen myös päivisin, vaikka se on ihan helvettiä auringon porottaessa +35 asteen voimalla.
Tämä kuumuus on välillä ihan perseestä. Mä en tule ikinä valittamaan Suomen ”helteistä”, huutaisin täällä hallelujaa jos kerrankin olisi +26 astetta viileää. Otan illoista kaiken irti kävelemällä lenkkejä ympäri ämpäri ja oon iloinen sanoessani että kävely ja iltojen viileä ilma ovat saaneet mut piristymään valtavasti.
Lisäksi mulla on jotain mitä odottaa, nimittäin tulevan viikonlopun juhliminen, elokuun reissu (vieläkin kuumempaan) etelään ja vanhempien vierailu syyskuussa. Aika menee järkyttävän nopeasti, vajaa kaksi kuukautta niin mä olen ollut täällä jo puoli vuotta.
Oon edelleen tosi tyytyväinen arkeeni ja perheeseen, vaikka mun nettiyhteyden eteen ei kukaan tee oikeen mitään. Mua kiitellään nykyään tosi paljon, sillä kaikki lapset on oppineet mun kanssa entistä nopeammin englantia. Vanhempi lapsi puhui ennen mielummin italiaa äitinsä kanssa ja vaihtoi kielen heti italiaksi mahdollisuuden tullen, mutta nykyään puhuu englantia aina nukkumaanmenoon asti, kaikki kiittelee mua hyvästä työstä ja nopeimmasta kehityksestä mitä he ovat ikinä nähneet. Oon onnellinen, tutto bene.
+ I have been more tired than usual. My relationship ended, I've had restless dreams for the past two weeks and these two things have made me stress and worry more than I should.
Next week I'm heading to Milan with two other au pair girls, again Americans, then I'll settle to wait for the end of August and my trip to Naples, Pompeii and Amalfi. I'm also really excited because it's less than two months remaining until my parents come! I can't believe that in two months I can say I've been here for half a year. Time flies.
I'm also really happy because the kids have learned English better than ever before and the family keeps thanking me all the time. The older child wants to speak English all the time, in the beginning he always preferred Italian with his mother but now he speaks English until he goes to bed. Also the younger one seems to learn words faster than before and has started to form phrases! I'm so happy about that.
+ I have been more tired than usual. My relationship ended, I've had restless dreams for the past two weeks and these two things have made me stress and worry more than I should. Next week I'm heading to Milan with two other au pair girls, again Americans, then I'll settle to wait for the end of August and my trip to Naples, Pompeii and Amalfi. I'm also really excited because it's less than two months remaining until my parents come! I can't believe that in two months I can say I've been here for half a year. Time flies.
I'm also really happy because the kids have learned English better than ever before and the family keeps thanking me all the time. The older child wants to speak English all the time, in the beginning he always preferred Italian with his mother but now he speaks English until he goes to bed. Also the younger one seems to learn words faster than before and has started to form phrases! I'm so happy about that.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti