En oo ikinä ollut yhtä kiitollinen tästä perheestä ja näistä lapsista kuin olin maanantaiaamuna. Viikonloppu oli täys katastrofi. Lähdin kahden amerikkalaisen tytön kanssa Milanoon juhlimaan. Ei pidetty yhtään hauskaa, rahat meni kaikkeen muuhun kuin suunniteltuun hauskanpitoon. Yksi meistä erosi ryhmästä, meni hukkaan, ei löydetty häntä mistään, puhelimeen vastasi italialainen mies ja kahden tunnin etsinnän jälkeen soitettiin hostellille ja tyttö oli siellä turvassa. Puhelin oli jäänyt taksiin ja hän sai sen myöhemmin onneksi takaisin. Me kaksi soitettiin itsellemme taksi yli kymmenen kertaa, mutta joka kerta taitavat italialaiset varasti sen meiltä näyttelijänlahjoillaan ja dramaattisuudellaan, väittäen että taksi oli heille.
Seuraavana päivänä juna Leccoon oli peruttu, mutta meitä neuvottiin ottamaan juna Bergamoon ja sieltä juna Leccoon. Aina viisi minuuttia ennen junan lähtöä ilmoitettiin peruutuksesta ja viiden peruutuksen jälkeen tajuttiin, että tänään ei oikeasti kulje junia Leccoon, mutta kukaan ei kertonut miksi. Busseja ei mennyt Leccoon yhtäkään ja taksi olisi ollut jopa kolmelle jaettuna liian kallis. Mun hostperhe oli vuorilla eikä voinut tulla hakemaan, kahden muun hostperheet toivotti onnea ja sanoi tämän olevan meidän omalla vastuulla, he menivät itse ulos syömään. Kaikki saatiin vielä ilmoitukset, että töissä on joka tapauksessa oltava aamulla. Kiukusta kihisten löydettiin onneksi halpa ja kiva hostelli, vietettiin yö siellä ja herättiin viideltä aamulla. Junat onneksi vihdoin kulki ja oltiin Leccossa ennen seitsemää.
Vaikka parin viime vuorokauden unisaldo oli vajaa kymmenen tuntia, oli aivan ihana maanantai. Olin suunnattoman iloinen siitä, että olin vihdoin Leccossa ja vihdoin töissä. Kaksi amerikkalaista ja suunnitelmien jatkuva joustaminen vei mehut ihan täysin, sekä hyvällä tavalla että huonolla. Stressaan rahasta nyt ihan hirveästi, sillä ylimääräinen hostelliyö ja suunnitelmista joustaminen vei rahaa enemmän kuin olisin halunnut, mutta minkäs sille mahtoi. Kahden viikon päästä Napoliin, jonne haluan mennä yksin. Maanantai oli niin hyvä päivä, että univajeesta ja yleisestä väsymyksestä huolimatta olin suupielet korvissa koko päivän.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti