Jo ensimmäisellä kuntosalikerralla Italiassa sain todeta, että sosialisoitumiseen ja ihmisten kanssa jutteluun täytyy varata vähintään vartti. On täysin normaalia ja miltei vaadittavaa, että jokaisen kanssa jutellaan. On tosi kummallista ja ehkä hieman ärsyttävääkin, että ei saa yhtä settiä vedettyä ilman, että joku tulee juttelemaan. Kun ensimmäisen kerran juttelin ihmisen kanssa salilla, hän halusi esitellä mut ystävälleen ja tämä ystävä halusi esitellä mut jollekin toiselle, joten miltei joka kerta on tullut juteltua uuden ihmisen kanssa. Vaikka tällainen sosiaalisuus salilla on täysin erilaista mitä Suomessa, pidän siitä kuitenkin paljon. Vieraasta kuntosalista tuli mulle nopeasti tuttu ja tuntuu kivalta mennä paikkaan, jossa tuntee miltei kaikkien naamat. Tätä kautta tutustuu enemmän paikallisiin ja puhuu pakostakin italiaa.
Viikonlopun soundtrack on ollut Bruno Marsin Lazy Song. En aikonut mennä koko viikonloppuna mihinkään, mutta lauantaina tapasin tytön johon tutustuin salilla. Käveltiin ympäriinsä ja tyttö vei mut kotiinsa esitelläkseen mut äidilleen ja siskolleen. Oli hassua, että mua kohdeltiin kuin olisin ollut tytön ystävä jo useita vuosia. Viime viikonloppuna oli ajatuksena pitää laiska viikonloppu, mutta hyppäsinkin junaan kohti pientä kylää nähdäkseni luonnonpuiston. Huijaavan sääennustuksen takia kävelin porottavassa auringossa (perhanan sateenvarjon kanssa) ilman aurinkorasvaa ja poltin olkapääni, vain nähdäkseni että luonnonpuisto olikin pelkkä heinäinen kaislikko. Juoksin takaisin asemalle ehtiäkseni junaan ja suuntasin Bergamoon syömään. Tuli käveltyä jalat taas kerran rakoille ja tuhlattua onneksi vain vaivainen kymppi junalippuihin.
Nyt säästän rahat ja loikoilen koko sunnuntain. Jokaisena viikonloppuaamunakin olen herännyt viimeistään puoli kahdeksalta, joten heitin herätyskellon järveen ja nukuin niin pitkälle kuin pystyin. Perjantaina menin perheen kanssa vanhimman lapsen päiväkodin järjestämälle retkelle. Kuvat ovat kyseiseltä retkeltä. Oli kuuma, tarjolla hyvää ruokaa ja seikkailin lasten kanssa yli tuhat vuotta vanhoissa kelttien talojen raunioissa.
Kaipaan saunaa ja yritän korvata sitä kylvyillä. Joka keskiviikko ja lauantai lasken ammeen täyteen kuumaa vettä, sotken joukkoon kylpyvaahtoa ja lillun rusinaksi kunnes vesi muuttuu viileäksi. Kylpeminenkin piti opetella. Ensimmäistä kertaa kylpiessä vannoin, etten kylve enää ikinä. Saunassa on lämmön ympäröimä, mutta kylvyssä on aina jokin osa pinnan yläpuolella jäätymässä. En voinut ymmärtää, miten siitä voi nauttia, mutta kaikkeen nähtävästi tottuu ja odotan kylpyjäni miltei yhtä innokkaasti kuin saunailtoja kotona.
Nettiä mulla ei vieläkään ole. Tai jos on, se tulee satunnaisesti pari kertaa viikossa ja korkeintaan puoleksi tunniksi. Netin kantavuus isovanhempien asunnosta mun asuntooni on naurettavan huono. Oon elänyt kaksi viikkoa puhelimen päivädatalla, mikä on 100MT :n suuruinen. Pari viestiä aamulla ja illalla ja siihen se meneekin. Onneksi hostperheen luona on toimiva wifi, jota mulla on lupa hyväksikäyttää aina kun mahdollista. Tosin, nyt on helpompaa kun isovanhemmat ovat antaneet mulle avaimet asuntoonsa. Hätätapauksissa (kuten kuvia ja blogia ladatessa) menen isovanhempien luo. Muuten olen aika hyvin tottunut ”netittömään” elämään. Mulle kuitenkin luvattiin, että rakennuksen seinään hankitaan modeemiantenni, jonka pitäisi kantaa nettiyhteyttä hieman paremmin.
Ensi viikonloppuna lähdetään perheen – mukaan tulee melkein koko lähisuku – kanssa Toscanaan, meren rannalle viikoksi. Vietän 20-vuotissyntymäpäiväni Toscanan auringon alla!
+ I decided to have a lazy Sunday and not to go
anywhere today. Finally I was able to sleep as long as I could. On Friday the
oldest child’s kindergarten had a trip to a mountain. All the pictures are from
that trip. It was hot, there was good food and we were exploring thousand years
old ruins with the kids. Next weekend we head to Tuscany with the family and
all the closest relatives. I’m going to have my 20th birthday under the Tuscany
sun! 
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti