Kaikki ovat kehuneet Bergamon kauneutta ja olihan munkin pakko sinne päästä, vaikka sunnuntaina satoi kaatamalla! En voi sietää sateenvarjoja ja mielummin kastun läpimäräksi kuin käytän satikkaa. Sateenvarjon kanssa ei pysty kävelemään kymmentä metriäkään ilman, että se perkele kääntyy ympäri pienestäkin tuulenvireestä. Mielummin kastun kuin kärsin katkenneesta aivoverisuonesta, jonka on aiheuttanut suoranainen vitutus sateenvarjon takia. Tuli kuitenkin sellainen ostettua, ettei kamera kastu. Sainpahan vielä alennustakin! Ja ihan hyvin mä sen kanssa pärjäsin.
Cittá Alto eli Korkea Kaupunki on keskiaikainen, kaunis muurien ympäröimä osa Bergamoa. Alhaalta uudemmasta kaupungista, Cittá Bassosta sen näkee selvästi korkealla kaupungin reunalla. Lähes kaikki turistikohteet sijaitsevat siellä, joten suuntasin sademyrskyssä kohti korkeuksia. Päätin, että kävelen koko päivän enkä käytä bussia saati kaapelihissiä, joka olisi vienyt ylös kaupunkiin. Karttaa ei voinut käyttää, koska se olisi kastunut heti. Joten silmät kiinni ja sinnepäin.
Sattumalta samana päivänä Cittá Altossa oli vanhojen ja uudempienkin autojen sekä moottoripyörien kisa. Joka paikassa oli tiesulkuja ja tien ylittäminen oli välillä riskialtista. Muuten kisat eivät aiheuttaneet sen suurempia ongelmia jos kuulovaurioita ei oteta huomioon. Olin päättänyt jo ennen lähtöä, että yksin matkustaessa en jahtaisi turistinähtävyyksiä. Haluan nähdä aidon kaupungin kulissien takana. Niinpä vain kuljeskelin ympäriinsä. Jos nähtävyys tuli matkan varrella vastaan, menin sinne. Mutta en juossut paikasta A paikkaan B. Juuri tuolla tyylillä saan kaupungista kaiken irti. Jos käyn vain museoissa ja nähtävyyksissä, jää tyhjä tunne kuin olisin tuhlannut koko päivän enkä tietäisi kaupungista mitään.
Bergamon Duomo, basilica ja useat kirkot oli kauniita, jopa kauniimpia kuin Milanon Duomo. Päätin kiivetä rappusia vanhan piazzan kellotorniin ja ne portaat eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Näköalat oli kauniit ja pyysin erästä miestä ottamaan musta kuvan. Hänellä roikkui kallis kamera kaulassa ja näin ollen oletin hänen olevan hyvä kuvaaja. Noh, kaikki kuvat oli sitä tasoa, että musta näkyi pää ja loput kuvasta oli ylivalottunutta taivasta. Sainpahan ainakin kuvia itsestäni, hah. Alakerran infopisteellä oli lappu, että kellot soivat puolen tunnin välein. Unohdin katsoa mitä kello on ja se virhe kostautui tärykalvoissa asti.
Sade ei pilannut päivää lainkaan, olin tosi tyytyväinen että lähdin ja sain kaupungista kaiken irti. Haluan silti palata Bergamoon jonakin päivänä, kun on kauniimpi ilma. Silloin voisin katsella enemmän Cittá Bassoa, vaikka Cittá Alto mun sydämeni veikin. Netti ei toimi mun asunnossa tällä hetkellä lainkaan ja korjaaja tulee katsomaan (toivottavasti myös jotain tekemään) modeemia viikon päästä. Siihen asti olen täysin riippuvainen rajoitetusta datayhteydestä ja hostperheen kodin nettiyhteydestä. Mutta enköhän mä pärjää, olo on kuin keskiajalla eläisi ilman nettiyhteyttä. Seuraavana viikonloppuna kutsuu Verona!
+ Even though it was a rainy Sunday, I headed to Bergamo which I have heard so much good about. I decided I will walk everywhere and not use the public transport or even lift to Cittá Alta. I wanted to really see the city, not to run from place A to place B. If I came across some popular sight, I went in, but I didn’t waste my day running around without enjoying the city. Now I spent every moment walking and looking at the beauty of old Cittá Alta from middle ages. I saw beautiful churches and climbed up to the Piazza Vecchia’s bell tower. The rain didn’t spoil my day, the beauty of Bergamo and Cittá Alta stole my heart. I will definitely go back and see it’s beauty also when it’s sunny! Next weekend I’m heading to Verona!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti